Ostin hienon tamman Sveitsistä, joka toimi kuin kello, kaikki hyvin siis. Palasin takaisin Suomeen, ja etujalasta pamahti kauden lopuksi hankoside, onneksi ei katkennut vaan repesi. Tuttu tarina varmaan monelle. Tamma lomaili, ja koska Shock Wave -hoitoa, jota tamma tarvitsi, ei ollut silloin Suomessa saatavilla, otin tamman mukaan Espanjan lämpöön jossa ihana Suomalaispari lainasi konettaan meille (ei huolta – eläinlääkäri sitä operoi). Tamman jalka parani huomattavasti, ja kun kotimatkalle tuli pidempi mutka Sveitsiin, ehti tamman jalka parantua kokonaan. Sveitsissä tammaa kengitti aivan mieletön kengittäjä. Ei puhunut tietenkään sanaakaan englantia, joten koitin huonolla ranskankielen taidollani kertoa tamman historiasta. Kengittäjä löi upeat alumiini rengaskengät jalkaan, ja hevonen liikkui paremmin kuin koskaan ennen. Tähän sitten totuin….

Pari kengitystä myöhemmin oli matka suomeen varattu, ja palasimme kotimaahan Wegeliuksen solmän alle. Tamman ensimmäinen kengitys Suomessa lähestyi.. olin hermostunut, sillä olin kokenut tammassa niin suuren muutoksen hyvän kengityksen myötä. Tammalle lyötiin sitten peruskengät – rengaskenkä -pyynnöistä huolimatta. Ne oli kuullemma turhaa hienostelua. Kengät olivat aavistuksen naftit, ja muistan kuin toiveeni häiveni tamman paluusta kisaradoille. Kaksi kengitystä myöhemmin tammalla menikin lopullisesti hankoside ja lähti varsomaan Irlantiin.

Jäin aina miettimään oliko kengityksellä vaikutus lopputulokseen. Voihan olla että se olisi revennyt uudestaan riippumatta. Mutta en ole ajatusta saanut karistettua pois, että jos olisin jäänyt Sveitsiin, saman kengittäjän kanssa ns. erikoiskengittäjän – tai artesaanin, olisiko lopputulos ollut toinen?

Erikoiskengityksestä jatko osa tulossa., mutta kysyn jo nyt kokemuksia. Onko teillä vain se yksi luottokengittäjä, ja onko se ahdistavaa jos hän onkin sairaslomalla tai ei ehdi paikalle juuri ennen kisoja? Onko parempi mennä vanhoilla luottokengittäjän popoilla – vai kengitättekö uudet jalkaan laina kengittäjän toimesta?