Artikkelin kirjoittaja Oranta Equus – Joonas Oranta

Urheiluhevosen ruokinnan tarkoituksena on perustarpeiden lisäksi tukea hyvinvointia ja sitä kautta parempaa suoritusta.Tieteellisesti on pystytty todentamaan, että kilpahevosen suorituskykyyn ruokinnan osuus on 30% Omakohtaisesti olen todennut, että jo pienillä muutoksilla ruokinnassa voi olla suuri vaikutus.

Nykyhevosia ruokintaan pääsääntöisesti vain 2–5 kertaa päivässä. Ennen hevoset laidunsivat isoilla laitumilla syöden koko ajan ja vaelsivat kilometreittäin ruoan perässä. Vaikka urheiluhevosella tämän tyyppistä elämää emme pysty tarjoamaan, niin on kuitenkin muutamia asioita, jotka olisivat hyvä ottaa huomioon.

RUOANSULATUSJÄRJESTELMÄ

Hevosen ruuansulatusjärjestelmä on uskomattoman herkkä. Tärkeää on hygienia ja säännöllisyys. Haasteena on imeytyvyys. Onkin siis huolehdittava, että käytettävien tuotteiden raaka-aineet ovat hevoselle oikeasta lähteestä ja oikeassa muodossa imeytyvyyden varmistamiseksi.

Selvitän ensin pääpiirteittäin ruoansulatusjärjestemän.

Suu

Hevosella on yleensä n. 40 pysyvää hammasta. On hyvä tiedostaa, että ruuan sulatus alkaa suusta. Ruuansulatuksen ja ruokinnan kannalta on tärkeää, että hampaat ovat kunnossa. Pureskellessaan hevonen tuottaa sylkeä. Esimerkiksi 1 kg väkirehun pureskeleminen tuottaa 1–1,5 litraa sylkeä ja 1 kg heinän pureskeleminen voi tuottaa 5 jopa litraa sylkeä. Vatsan hyvinvoinnin kannalta tämä on hyvä huomioida, kun ymmärrämme miten sylki neutraloi vatsahappoja ja voi estää vatsahaavojen syntymistä.

Mahalaukku on pieni (n. 10–20 litraa)

• Mahalaukku voidaan jakaa kahteen osaan: sileään, ihomaiseen yläosaan ja paksumman limakalvon peittämään alaosaan. Yläosassa on bakteereja, jotka aloittavat väkirehujen sisältämän tärkkelysten pilkkomisen. Samalla muodostuu happoja. Mahalaukun yläosa kestää happoja huonosti, mistä johtuen vatsahaavoja muodostuu yleisimmin sille alueelle. Sen sijaan mahalaukun alaosa eli nk. rauhasmaha on paksun limakalvon peittämä ja kestää paremmin mahahappoja.

• Rehumassa viipyy mahalaukussa keskimäärin 3 tuntia.

• Hapanta mahanestettä̈erittyy jatkuvasti mahalaukun alaosasta. Mahaneste koostuu pääasiassa suolahaposta ja proteiineja pilkkovista entsyymeistä.

• Ruokatorven ja mahalaukun välissä on vahva sulkijalihas, joka estää ravinnon takaisin pääsyn ruokatorveen. Tästä johtuen hevoset eivät pysty oksentamaan tai röyhtäisemään. On siis tärkeää, ettei niille syötetä pilaantunutta tai muutoin sopimatonta ravintoa.

• Koska mahanestettä erittyy jatkuvasti, se johtaa mahalaukun tyhjennyttyä happamuuden nopeaan lisääntymiseen.

• Pitkäaikainen, alhainen pH johtaa vatsahaavaumien muodostumiseen. Niille altistavat mm. harvat ruokintakerrat, voimakas / vääränlainen väkirehuruokinta ja epäsäännöllisyys sekä stressi.

• Syljen sisältämä bikarbonaatti nostaa pH-arvoa neutraalin, mikä suojaa mahalaukkua happamoitumiselta.

• Vatsahaavan oireita voivat olla:

– ähkyoireet

– hampaiden kiristely, pureminen tai hiekan syönti

– vatsakivut (maha sisäänvedetty ja kova, vaikeuksia satuloida/valjastaa)

– vetäytyminen

– kivun takia kiukkuisuus lajitovereita tai ihmisiä kohtaan

– alentunut ruokahalu (ruokahaluttomuus)

– heikentynyt suorituskyky.

Ohutsuoli

• Hevosen ohutsuoli on 21 m pitkä

• Rehumassa kulkeutuu ohutsuolen läpi nopeasti, noin 1–1,5 tunnissa.

• Ohutsuolesta imeytyvät yksinkertaiset hiilihydraatit (sokerit ja tärkkelys), rasvat, suurin osa

proteiineista, vitamiinit sekä kivennäisaineista kalsium ja magnesium, hiilihydraatteja,

rasvoja ja proteiineja pilkkovat entsyymit. Lisäksi sappiteistä ohutsuoleen erittyvä

sappineste osallistuu rasvojen pilkkomiseen.

• Entsyymeitä erittyy haimasta ja suolistosta, sappinestettä maksasta ja maksan kyljessä

sijaitsevasta sappirakosta. Hevosella sappi- ja haimanestettä erittyy jatkuvasti vähäisiä

määriä

• Sokerit ja tärkkelys pilkkoutuvat ohutsuolessa glukoosiksi ja imeytyvät verenkiertoon.

Tärkkelystä pilkkovaa entsyymiä ei kuitenkaan muodostu kovin paljoa, mistä johtuen

hevonen sulattaa sitä melko huonosti. Sen sijaan rasvat pilkkoutuvat ja lopputuotteena

syntyvät rasvahapot ja glyseroli imeytyvät ohutsuolesta lähes täydellisesti. Myös proteiinit

pilkkoutuvat ohutsuolessa ja imeytyvät sieltä aminohappoina. Aminohapot toimivat

hevosella proteiinien rakennusaineena, glukoosi ja rasvahapot energianlähteinä.

Paksusuoli

• Hevosen paksusuoli on n. 7 m pitkä ja se koostuu umpi- ja paksusuolesta

• Umpisuolen sisältö voi olla 50 litraa. Se sisältää runsaasti bakteereja, jotka hajottavat ravintoa

• Läpimenoaika on noin 2-3 vuorokautta.

• Paksusuolen mikrobit hajottavat rehun etikka-, propioni- ja voihapoksi (haihtuvat rasvahapot) ja vapauttavat rehun huonosti sulavista osista fosforia muodostaen K- ja B- ryhmän vitamiineja.

• Paksusuolesta imeytyvät myös elektrolyytit natrium, kloridi ja kalium.

• Mikrobiston tasapaino järkkyy helposti esim. äkillisistä rehujen tai ruokintakertojen muutoksista, virheellisestä ruokinnasta, stressistä, lääkkeistä sekä loisista, mikä voi johtaa ruuansulatuselimistön toimintahäiriöihin. Siksi kaikki ruokinnan muutokset tulee toteuttaa vähitellen.

• Tärkkelys ja sokerit ovat suurina annoksina haitallisia. Jos hevonen syö runsaasti tärkkelystä/sokereita sisältävää ravintoa, ei kaikki ehdi sulaa ohutsuolessa. Tällöin ne virtaavat umpi- ja paksusuoleen, jossa suolistomikrobit pilkkovat ne muodostaen samalla suoliston pH:ta alentavaa maitohappoa. Happamuutta paremmin sietävät, haitalliset bakteerit alkavat lisääntyä hyödyllisten kustannuksella. Samalla muodostuu kaasua ja bakteerien tuottamia myrkkyjä, jotka voivat aiheuttaa ripulin, ähkyn tai kaviokuumeen.

• Koska paksusuolessa on eläviä organismeja hajottamassa rehuja, ne pitää totuttaa hitaasti uuteen rehuun. Tällöin hevosen hyvinvointi ei kärsi ja sen energia saadaan hyödynnettyä urheiluun oikealla tavalla.

Peräsuoli

• Päivätasolla lantaa muodostuu n. 20-30 kg / pv.

• Lisäksi on tärkeää seurata lannan koostumusta: ripulia / kuivumista

REHUT

Kuten ruoansulatusjärjestelmän toiminnasta voit huomata, on se siis todella herkkä ja siksi on tärkeää panostaa hyvään, puhtaaseen ja oikeaan ruokaan.

Hevosen tarpeisiin vaikuttavat useat eri tekijät kuten mm. rasituksen määrä ja hevosen koko. Hevosen ruokinnassa on asioita, jotka eivät ole muuttuneet vuosikymmentenkään aikana. Erityisestä huomiota kannattaisi kiinnittää hevosten ruokinta-asentoon, sillä hevoselle luontaista on syödä maasta. Näin ollen väkirehutkin olisi hyvä tarjota hevoselle sen luontaisessa syömisasennossa, jolloin sen syljen eritys toimii kuten se on rakentunut toimimaan.

Toinen asia on ruuan jakaminen mahdollisimman moneen ruokintakertaan. Mahan ja suoliston ongelmien saamisen riski kasvaa mitä harvemmin ja isommissa annoksissa ruokaa annettaan. Hygieeninen laatu on erittäin tärkeää. Homeet, hiivat ja bakteerit voivat aiheuttaa sekä hengityselin- että suolisto-ongelmia. Äkillisiä ruokinnan muutoksia tulisi myös välttää. Jos rehu vaihdetaan nopeasti, suoliston pieneliökannan tasapaino voi järkkyä tai hevoselle saattaa aiheutua muita ongelmia. Joskus näkee, että kisoihin lisätään rehumäärää juuri ennen kilpailua, mutta tästä ei ole hyötyä, pikemminkin päinvastoin.

Vesi

• Vesi on tärkein elementti hevosten ruokinnassa. Hevosen perimässä on kyky juoda litroittain vettä hyvin nopeasti, sillä juomaa ei ollut tarjolla jatkuvasti ja petoeläimet vaanivat sitä. Nykyhevoset oppivat juomaan juoma-automaateista, mutta luonnollisin tapa olisi tarjota myös vesi ämpäristä maan tasalta. Esimerkiksi kisamatkoilla on hyötyä totutusta tavasta juoda vettä ämpäristä.

Karkearehu

• Ruokinnan perusta kaikilla hevosilla on heinä ja sen riittävä saanti. Ehdottoman tärkeää on, että sen hygieeninen laatu on hyvä. Huonosti korjatussa ja / tai varastoidussa heinästä viihtyvät homeet, hiivat ja bakteerit, voivat aiheuttaa sekä hengityselin- että suolisto- ongelmia.

• Usein tapahtuva mutustelu lisää hevosen hyvinvointia, sillä vatsahapot eivät pääse hölskymään vatsassa, eikä hevonen pääse tylsistymään koska se on sen luontaista toimintaa

• Karkearehua täydennetään väkirehulla, joka täyttää muut hevosen energia, proteiini ja/tai kivennäisaine tarpeet. On tärkeää löytää juuri omalle hevoselle sopiva väkirehu.

Väkirehu

Urheiluhevosen suorituskyvyn edellytys on hyvinvoinnin lisäksi hyvä lihaskunto, riittävä energia ja toimiva hermosto:

Lihaksisto

• Proteiinia tarvitaan lihasten mikrovaurioiden korjaamiseen ja lihassolujen uudistumiseen.

• Lihaskudokselle on ominaista ennen kaikkea supistumiskyky. Käsky supistaa lihasta tulee aivoista. Käskyä kuljettaa hermosto, eli lihaksiston toimivuuteen vaikuttaa myös hermosto. Hermoston toimintaan taas vaikuttavat mm. elektrolyytit.

• Suurimman osan lihaskudoksesta muodostavat lihassolut eli lihassyyt. Lihaskudosta on kolmea lajia poikkijuovainen lihas, sileä lihas ja sydänlihas. Poikkijuovainen lihaskudos muodostaa lihaksia, joiden avulla hevonen liikkuu. Ne ovat tahdonalaisia lihaksia.

• Lihaksen tärkeimmät toiminnalliset tekijät ovat ravinteiden ja hapen saanti, energiavarastot, aineenvaihdunnan aktiivisuus (anaerobinen eli ilman happea ja aerobinen hapen avulla tapahtuva aineenvaihdunta), sekä kuona-aineiden kertyminen ja poistuminen.

• Ruoan sisältämä energia muuttuu muotoon, jota lihakset voivat käyttää hyväkseen. Lyhyitä ja nopeita suorituksia varten energiaa (korkeaenergisiä fosfaattiyhdisteitä ATP:tä eli adenosiinitrifosfaattia ja KP:tä eli kreatiinifosfaattia) on pieniä määriä varastoituneena lihassolun eri osiin. Lihastyön jatkuessa energiaa tuotettaan lihaksen rasva- ja glykogeenivarastoista. Verenkierron ja hikoilun avulla tapahtuva haihtuminen suojaa kehoa liialliselta kuumenemiselta ja kuona-aineiden, maitohapon ja hiilidioksidin kertymiseltä. Veri kuljettaa energiantuotannossa syntyneet palamisjätteet pois. Se kuljettaa hiilidioksidin uloshengitykseen ja maitohapon maksan poltettavaksi.

Hermosto

• Hermosto on kompleksisen eliön hermosoluihin eli neuroneihin ja niiden sähkökemialliseen viestintään perustuva tiedonvälitys- ja säätelyjärjestelmä, joka vastaanottaa sekä eliön sisäistä että sen ulkopuolelta tulevaa informaatiota, muokkaa sitä ja ohjaa sen perusteella elimistön toimintaa edistäen eliön sopeutumista ympäristöönsä.

• Elektrolyytit ovat mineraaleja, joita on veressä, muissa eritteissä sekä solujen sisällä. Niiden mahtava ominaisuus on se, että ne pystyvät kuljettamaan sähkövarauksia. Tämä tarkoittaa sitä, että elektrolyytti pystyy liukenemaan veteen ja johtamaan sähköä. Tästä johtuen elektrolyytit tasapaino on tärkeä osa myös hermoston toimintaa.

Energia

• Energia on perusedellytys kaikille elimistön toiminnoille. Hevonen tarvitsee energiaa mm. elintoimintojen ylläpitoon, liikkumiseen, lämmöntuotantoon, kasvuun ja lisääntymiseen. Hevonen saa energiaa karkea- ja väkirehujen sisältämistä hiilihydraateista ja rasvoista sekä jossain määrin proteiineista. Ylimääräinen energia varastoituu rasvakudoksena sekä glykogeenina lihaksiin ja maksaan. Sopimaton energiansaanti näkyy hevosen lihomisena tai laihtumisena.

• Harjoittelu kuluttaa elimistöä ja sen lihaksia mm. mikrovaurioilla sekä nestehukalla. Mikäli ravintoa tai vettä ei saada tarpeeksi niin elimistö jää kuluttavaan eli kataboliseen tilaan, jolloin se ei pääse palautumaan, saati kehittymään. Hiilihydraatit ovat hevosen tärkein energianlähde.

• Ne jaotellaan ei-rakenteellisiin ja rakenteellisiin hiilihydraatteihin. Ei-rakenteellisia ovat mm. yksinkertaiset sokerit ja tärkkelys, rakenteellisia kasvien soluseinämäaineet selluloosa ja hemiselluloosa.

• Tärkeimpiä hiilihydraattien lähteitä hevoselle ovat karkearehut (rakenteelliset hiilihydraatit ja sokerit) ja väkirehut (tärkkelys).

• Hiilihydraatin tärkein muoto, glukoosi, varastoituu maksaan ja lihaksiin ja elimistö saa siitä nopeasti käyttöönsä energiaa

• Hiilihydraattia tarvitaan energianlähteen lisäksi myös mm. kasvamiseen, lihastyöhön, aineenvaihdunnan ylläpitoon ja hermoston toimintaan

Kun karkearehu ja väkirehu ovat kunnossa on hyvä miettiä mitä täydennysrehuja hevonen tarvitsee.

Täydennysrehut

Kivennäis- ja hivenaineet

Kivennäisaineiden kanssa oleellista määrän lisäksi on oikeat keskinäiset suhteet. Yksittäisten kivennäisten liian pieni määrä ei ole välttämättä niistä aiheutuvien puutosoireiden syynä, vaan taustalla voi olla myös esim. kivennäisaineiden epätasapainoa.

• Kivennäis- ja hivenaineet ovat välttämättömiä elimistön fysiologisille toiminnoille ja kudosten rakenneosina. Kivennäisaineita hevonen tarvitsee huomattavasti suurempia määriä (g/vrk) kuin hivenaineita (mg/vrk).

• Määrällisesti tärkeimpiä kivennäisaineita ovat kalsium ja fosfori ja näiden suhde. Kalsium muodostaa 35 % ja fosfori 16 % luukudoksesta, jolloin niiden keskinäiseksi suhde luustossa on noin 2:1. Hevosen koko kehon Ca:P –suhde on alhaisempi, noin 1,7:1, sillä fosforia on paljon pehmytkudoksissa. Ruokinnan Ca:P -suhteeksi suositellaan 1,2 – 1,8:1 riippuen hevosen iästä ja käyttötarkoituksesta.

• Tärkeimmät hivenaineet ovat kupari, rauta, mangaani, koboltti, seleeni ja jodi

• Raudalla on keskeinen merkitys hapen kuljetuksessa elimistössä sekä soluhengityksessä.

• Mangaania tarvitaan elimistön energia-aineenvaihdunnassa

• Kobolttia hevonen tarvitsee hyvin vähän, mutta se on keskeinen B12- vitamiinin ainesosa

• Seleeni on erään antioksidanttina toimivan entsyymin tärkeä osa

• Jodin tärkein merkitys liittyy kilpirauhashormonien muodostukseen

Elektrolyytit

Kuten hevosten ruokintaan yleisestikin, säännöllisyys pätee myös elektrolyytteihin. Kilpahevosen suorituskykyyn ja palautumiseen vaikuttaa eniten elektrolyyttien jatkuva tarjoaminen sen sijaan, että niitä syötettäisiin vain rankemman treenin päälle. Tutkimuksissa on huomattu, että elektrolyyttien lisäämisestä rehuun päivä paria ennen kilpailua tai kilpailupaikalla ei ole hyötyä. Sillä ei pystytä korvaamaan viikkojen tai kuukausien aikana syntynyttä puutosta, vaan pikemminkin saadaan hevosen suolisto sekaisin. Elektrolyyttien ainoa tehtävä ei ole täydentää hikoilun vähentämiä suoloja. Niillä on oma tehtävänsä hermoimpulssin johtamisessa ja lihasten supistumisessa. Jos hevosella on puutosta elektrolyyteistä, se voi johtaa esimerkiksi kompurointiin. Samoin osa lihasjumeista voi olla merkki elektrolyyttien vajauksesta, sillä lihakset eivät palaudu urheilusuorituksen jälkeen riittävästi.

• Elektrolyytit ovat osa kivennäisiä

• Kalsium, magnesium, natrium, kalium ja kloori kuuluvat elektrolyytteihin, joita hevonen menettää runsaasti hikoilun yhteydessä. Elektrolyytit ovat mukana lihasten ja hermoston toiminnassa, joten niiden riittävä saanti on erityisen tärkeää kilpahevoselle. Puutokset aiheuttavat energian hyväksikäytön heikentymistä, väsymistä ja lihaskramppeja sekä muita lihaskipuja. Kalium, natrium ja kloori ovat lisäksi tärkeitä elimistön happo-emäs- ja vesitasapainon säätelyssä.

• Karkearehut ja viljat sisältävät vain vähän natriumia, mistä johtuen kaikkien hevosten päivittäinen suolojen saanti tulee varmistaa. Suolakivi ei yleensä tyydytä urheiluhevosen suurta elektrolyyttien tarvetta, mistä johtuen niillä käytetään yleisesti erillisiä elektrolyyttivalmisteita.

Vitamiinit

Myös hevosten vitamiinien tarpeita on tutkittu paljon. Urheiluhevosen suorituskykyä ylläpitääkseen tulisi niitä kuurien sijaan syöttää jatkuvasti. Yksittäisten vitamiinien syöttäminen ei ole paras vaihtoehto, sillä jos niiden suhde ei ole oikea, voivat ne kääntyä toisiaan vastaan suhteessa hyötyyn. Tutkimuksissa on saatu selville, että kun vitamiinit syötetään oikeassa suhteessa, on saatu parempia tuloksia imeytymisestä ja vaikutuksesta. Tutkimustuloksissa huomattiin myös puolen vuoden jaksolla, että hevoset, jotka söivät vitamiineja säännöllisesti, mm. palautuivat urheilusuorituksesta paremmin. Vitamiineissa, kuten kaikissa muissakin tuotteissa kysymys on imeytymisestä. Tärkeää on siis mistä lähteistä ja missä muodossa vitamiinit tuotteissa on.

• Vitamiinit ovat elimistön fysiologisille toiminnoille välttämättömiä orgaanisia yhdisteitä, joita tarvitaan hyvin vähäisiä mutta tarpeellisia määriä. Hevoset saavat vitamiineja syömistään rehuista, teollisista valmisteista ja elimistön omasta vitamiinisynteesistä.

ONGELMARATKAISUTUOTTEET

Päivittäin syötettävien tuotteiden lisäksi urheiluhevosen ruokinassa tulisi ottaa huomioon myös ns. kuuriluntoiset tuotteet, jotka voivat olla suureksi hyödyksi urheilusuorituksen tukemisessa. Vatsan ja suoliston hyvinvointi on uskomattoman tärkeässä osassa kokonaisuutta suorituksen onnistumisen kannalta. Niiden tukemiseen löytyy hyviä tuotteita, jotka voivat tuoda merkittävää hyötyä. Myös esimerkiksi niveliä tukevat valmisteet ja mieltä rauhoittavat tuotteet voivat tuoda apua ongelmiin.

Markkinoilta löytyy paljon vaihtoehtoja, joten kannattaakin suosia laadukkaita tuotteita, joiden hyödyistä on tietoa ja joista löytyy tutkimustuloksia.

Lähteet:

– Hevostietokeskus

– Anneli Lillqvist; Ruokinnalla tuloksiin

– DMV, MS, PHD Dr.Brieuc de Moffarts; Liège Universitè, Mèdicine Véterinaire (hevosen

oksidatiivinen stressi

– HPH scientific magazines 10/11, 13/14,

– Ell. Eva Kaisti

– Journal of Veterinary julkaisut:

• Kirschvink N, de Moffarts B, Lekeux P. The oxidant/antioxidant equilibrium in horses. Vet J. 2008

Aug;177(2):178-91.

• Kirschvink N, de Moffarts B, Farnir F, Pincemail J, Lekeux P. Investigation of blood oxidant/antioxidant

markers in healthy competition horses of different breeds. Equine Vet J Suppl. 2006 Aug;(36):239-44.

• De Moffarts B, Kirschvink N, Art T, Pincemail J, Lekeux P. Effect of oral antioxidant supplementation on blood

antioxidant status in trained thoroughbred horses. Vet J. 2005 Jan; 169(1):65-74.