Hevosen tarhaaminen – kyllä vai ei?

photo of a brown horse eating

No niin, tökitään vähän ampiaispesää! Otetaan puheeksi hevosen ulkoilu, harraste hevosen ja kilpailu hevosen. Luin äskettäin artikkelin Horse&Houndista jossa estekilpailija Dani G Waldman kertoo kuinka häntä haukuttiin sosiaalisessa mediassa lyhyen haastattelun jälkeen. Häneltä oli kysytty päästääkö hän hevoset tarhaan kilpailu viikonlopun jälkeen. Hän vastasi ettei hänen hevoset tarhaile korkeiden riskien vuoksi. Hevoset kyllä ulkoilee joka päivä niin paljon kun talli henkilökunta kerkiää, mutta ne eivät käy tarhassa.

Siitä se myrsky sitten oli lähtenyt. Trollaaminen kävi pahaksi, eikä enään keskusteluissa pysytty asiassa, vaan ratsastajaa alettiin haukkumaan henkilökohtaisesti. Niimpä hän sulki kommentoimisen mahdollisuuden. Varmasti ihan fiksu veto.

Nyt varmaan löytyy lukijoita jotka tarhaavat hevosiaan 24/7 ja lukijoita, jotka eivät tarhaa ollenkaan, ja jännityksellä odottaa että otan kantaa jotta voi joko sanoa just näin, tai hullu. En kuitenkaan lähde siihen leikkiin. Olen niomittäin itse sitä mieltä että hyviä ja huonoja tapoja on monta, ja ettei se ole niin yksiselitteistä. Puhutaan tänään ratsastettavasta hevosesta, eli ei tiineistä tammoista, eikä eläkeläisistä.

Alotetaan putte-possu harraste hevosesta, joka liikkuu harrastelijan kanssa viisi päivää viikossa maneesissa tai kentällä ja yhden päivän maastossa. Mikäli hevonen ei ole kehitysvaiheessa, eli sen ei tarvitse oppia uutta, ei sitä tuo ratsastushetki paljon stimuloi, henkisesti eikä fyysisesti. Varmasti kiva tarha tai laidun sopii mainiosti, heitetään ilmoille että hevosen hinta on vaikka siinä 7 000euron hujakoilla. Jos hevonen tarhaa rauhallisesti kavereiden kanssa, ja tulee joskus talliin pienellä nirhaumilla, ja hevoselle on varaa antaa pari lepopäivää, niin mikäs siinä. Silloinhan tarhaus on osa sen elämää, se saa olla sosiaalinen ja se on nimenomaan harraste hevonen. 

Otetaan vastapainoksi, ja tarkoituksella toinen ääripää, kilpailu hevonen. Hevosen arvossa on se 5-6 nollaa ensimmäisen numeron perässä, ja sen työ on olla urheilu hevonen lajinsa kärjessä. Hevonen ratsastataan ja kilpaillaan sen kovimmalla tasolla jatkuvasti, se matkustaa, näkee uusia paikkoja, hevosia, koiria, ihmisiä… se hevonen saa jatkuvasti paljon stimulia, eli aivojumppaa, ja samalla käyttää itseään fyysisesti maksimitehoilla. Kun puhutaan tämän tason hevosesta, on paitsi omistajalla, ratsastajalla ja tallityöntekijöillä isot panokset. Varmasti löytyy näitä hevosia jotka rauhassa tarhailevat ja saavat nollata, mutta mielestäni täytyy kyetä hyväksymään että jos hevosen työ on olla kilpahevonen, oli sitten ravi tai ratsu, niin silloin prioriteetti on että hevonen pysyy terveenä ja riskejä minimoidaan.

Muistutan että ennenvanhaa hevoset olivat sitä varten että he tekevät ihmisten työn helåpommaksi. Hevoset olivat meidän koneet. Nykyään ne ovat enimmäkseen lemmikkejä. Mutta urheilu hevonen on töissä. Se ei ole lemmikki, vaikka se olisi kuinka söpö.

Pakko vielä heittää tähän ajatus, niille jotka vieläkin ajattelevat että hevonen joka ei tarhaa, mutta käy kävelykoneessa ja talutetaan, on onneton, mitä mieltä olet hevosesta joka seisoo 10h sateessa mutaisessa tarhassa kastunut sadeloimi selässä?

Uskon että hevoset ovat yksilöitä, ja jos on mahdollista, on hienoa että puitteet toimivat sen mukaan, mutta kilpailutallissa täytyy olla systeemi, hevosen tulee soputua sen tallin systeemiin, sillä se tuo paitsi turvaa hevoselle niin turvallisuutta henkilökunnalle.

Mitä mieltä sinä olet?


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *