Tallielämää Sveitsissä

silhouette of women feeding horses

Olin onnekas ja pääsin lähtemään ulkomaille ratsastamaan ja työskentelemään vuonna 2004. Päädyin Sveitsiin perhetuttujen kautta kauniille tallille joka sjaitsi Bernin lähistöllä. Valmentajani toimi Irlantilainen Niall Talbot, joka vielä tänä päivänäkin ratsastaa menestyksekkäästi 150cm tasolla.

Pää groomina toimi Scotlantilainen Nicola, joka oli jo vuosikymmenet toiminut groomina monelle huippu esteratsastajalle. Hänen kokemuksensa, johtajuudensa ja tiedon alla oli aivan mahtavaa työskennellä, vaikkakin säännöt olivat erittäin tiukat.

Lähdin alustavasti vain valmentautumaan, mutta ensimmäisenä päivänä pääsinkin jo töihin, ja tein sen mielelläni! Talli oli aivan upea kompleksi. Tallirakennus oli kahdessa kerroksessa, jossa ensimmäisessä kerroksessa oli itse talli ja yläkerroksessa asuintilat – josta näki niin maneesiin kuin talliin. Koko rakennus muistutti pientä puista jalkapallo areenaa, jossa yhdessä päässä oli tallin omistajien hevoset ja toisella puolella Nialin hevoset, noin 14 kappaletta.

Karsinat olivat 4x4m ja käytävät leveitä. Käytävän toisella puolella oli juoksutus areena jossa työstimme hevosia aina välillä apuohjilla tai ilman – usein pienien kavalettien yli.

Kävelykone sijaitsi ruohotarhojen vieressä tallirakennuksen ulkopuolella. Kaikki hevoset kävivät kävelykoneessa päivittäin samalla kuin karsinat siivottiin, noin 45min.

Aamut alkoivat normaalisti hevosten ruokinnalla klo.7, siitä puetteeiin sitten ne jämäkät (ja kauheat) kumibuutsit sekä suojat kävelykonetta varten. Hevosten loimia vähennettiin sopivaksi ja kavion puhdistuksen jälkeen hevoset vietiin koneeseen. Itse talli työt eli karsinan siivoamiset tehtiin erittäin tarkasti. Tarkoitus oli tietysti että karsinat olisivat hevosille puhtaita – mutta myös sen vuoksi että hevosia esiteltiin ostajille aina välillä. Näinollen tallin piti aina olla tip-top siivottu. Jos hevonen oli sotkenut karsinan pahasti, varsinkin jos seisoi olki kuivituksellä – se tyhjennettiin kokonaan.

Karsinoiden siivouksen jälkeen hevoset tuotiin takaisin kävelykoneesta. Taas putsattiin kaviot koneessa ettei hiekkaa kulkeutuisi talliin tai pihalle. Bootsit pois ja loimet takaisin.

Tämän jälkeen oli aamukahvin paikka. Vastaleivottuja croissantteja tuotiin joka aamu työntekijöille, joka oli mielestäni hieno ele. Samalla Nicola teki hevos-listat valmiiksi, eli mitä kukin hevonen tekisi päivän aikana, kuka ratsastaa/juoksuttaa ja jos hevonen kengitettäisiin, pestäisiin tai jos eläilääkäri olisi tulossa paikalle.

Enimmäkseen hevoset kävivät maastossa, pitkiä kävelyjä ja välillä ravia ja laukkapätkiä ylä- ja alamäessä. Tämä oli toki kilpailukauden aikana, jolloin hevosia yritettiin pitää lähinnä freesinä ja iloisina kilpailuja varten. Maastot olivat upeita, voitte kuvitella Sveitsin vuoristot, siellä ne hevoset liikkuivat.

Huonot tavat koskivat lähinnä meidän työntekijöiden elämäntyyliä, kaikki joivat red bullia, nukkuivat liian vähän polttivat tupakkaa. Ratsastettiin ilman kypärää farkuissa ja lenkkareissa – mutta kaikesta selvittiin. Hevosten kohdalla kaikki oli viimeisen päälle. Heitä puunattiin, hierottiin, venyteltiin ja hemmoteltiin. Rehut olivat ykköslaatua kuten heinä, ja oli ilo olla osaa niin hevosystävällistä ympäristöä.

Illalla hevoset söivät mashia, kaikille tuttua, mutta se keitettiin isossa teollisuuskattilassa. Sieltä se kaadettiin isoon kottikärryyn ja jaettiin hevosille. Ruokailun jälkeen pestiin kalterit.

Talli suljettiin klo.19, mutta Nicola teki aina klo.23 viimeisen kierroksen ja tarkisti että kaikki oli hyvin.

Tämä oli niin sanottu arkipäivä tällä tallilla, kirjoitan vielä toiste itse kilpailuista, miten siellä toimittiin (ja selvittiin!). Kommentoi mielellään tai anna palautetta kirjoituksesta ja oikein hyvää talli-päivää kaikille ?


Vastaa